Eläinten hyvinvointi parantaa töiden sujuvuutta ja tuotannon tehokkuutta. Sairaudet aiheuttavat tilalle ylimääräisiä kustannuksia, joten mitä varhaisemmassa vaiheessa kipu ja stressi tunnistetaan, sitä nopeammin eläimen hyvinvointi saadaan taas kuntoon. Kivuttomat eläimet voivat paremmin, ja kivun ja stressin tunnistaminen onkin tärkeä taito kaikille, jotka ovat karjan kanssa tekemisissä. Erityisesti treeni- ja kilpailutilanteissa eläimiä on seurattava tarkasti, sillä poikkeava tilanne tai kokonaan uusi ympäristö lisää eläinten adrenaliinintuotantoa, jolloin kipu voi peittyä osittain sen alle. Eläimiä, joilla on kipua, ei saa käyttää paimennuksen harjoittelussa tai kokeissa.
 
Naudan stressi ja kipu 
 
Naudat ovat saaliseläimiä, jotka pyrkivät piilottamaan kipunsa mahdollisimman pitkään; eli ne yrittävät kivusta huolimatta käyttäytyä kuten kaikki muutkin naudat. Luonnossa petoeläimet kiinnittävät huomiota poikkeavasti käyttäytyviin yksilöihin, koska ne ovat helpompia saaliita. Kipua tuntevan naudan ulkomuodossa ja käyttäytymisessä tapahtuu kuitenkin yleensä hienovaraisia muutoksia, mutta niiden havaitseminen voi olla kokeneellekin karjakolle vaativaa. Kun nauta selkeästi käyttäytyy poikkeavasti, on se yleensä jo todella kipeä ja vaatii nopeaa hoitoa. Jos kipu huomataan jo pienistä eleistä ja saadaan kontrolliin, on se tilalle yleensä kustannustehokkaampaa kuin reagoida vasta naudan ollessa silminnähden kipeä.
 
Naudat ovat isoja eläimiä, ja voivat painaa yli tuhat kiloa. Ne eivät pääsääntöisesti ole kovin hoitomyönteisiä, ja varsinkin emolehmiä ja lihanautoja käsitellään tyypillisesti vähemmän kuin lypsylehmiä. Sairaiden nautojen hoitaminen voi siis olla haastavaa.
 
Asiallinen kivunhoito ja kivunlievitys on kuitenkin jokaisen naudan oikeus ja niiden omistajan ja eläinlääkärin velvollisuus. Hyvä kivunlievitys lisää hyvinvointia ja nopeuttaa sairaiden eläinten toipumista, parantaa ennustetta sekä ehkäisee kivulle herkistymistä.
 
Kivun syynä voi esimerkiksi olla sairaus, loukkaantuminen tai välttämätön toimenpide. Esimerkkinä kivun aiheuttajista mainittakoon pienillä vasikoilla yleisimmin ripuli sekä napa-, nivel- ja hengitystietulehdukset. Lisäksi nupouttaminen voi olla kivun syynä. Yleisiä lypsylehmälle kipua aiheuttavia tekijöitä ovat utaretulehdukset sekä sorkkasairaudet. Näiden lisäksi useat muutkin sairaudet ja vammat aiheuttavat eläimille kipua, tällaisia ovat esimerkiksi niveltulehdukset, vedinpolkemat, poikimiseen liittyvät vaikeudet sekä kohtutulehdukset.
 
Nautojen kipua ei ole vielä juurikaan tieteellisesti tutkittu, mutta olemassa olevista tutkimuksista on koottu suomeksi opinnäytetyö naudan kivun tunnistamiseen: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/342204/nousiainen_merja.pdf?sequence=2&isAllowed=y
 
Lisätietoja nautaeläimen kivusta löydät eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen sivuilta: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/elainten-hyvinvoinnin-tutkimuskeskus/oppaat/vasikoiden-vuoksi/vasikoiden-kipua-tarkeaa-hoitaa
 
Kivun ja stressin lieventäminen
 
Kipua ja stressiä voi lieventää monella tavalla. Asiallisen kivunhoidon lisäksi on aiheellista tarkastella eläimen lajityypillisiä tarpeita ja mahdollisuutta toteuttaa niitä arjessaan. Tärkeä osa hoitoa ovat mm.  näkö- ja kuuloyhteys lajitovereihin sekä kaikenlaisen stressin välttäminen. Myös turvallisuuden tunteen lisääminen, eettinen ja ammattimainen käsittely ja rauhallinen ympäristö ovat tärkeitä tekijöitä.
 
Nauta-lehden julkaisussa on myös lisää tietoa nautojen kivusta ja sen hoidosta (2019):
https://nauta.fi/hyvinvoiva-nauta/nautojen-kipua-kannattaa-hoitaa/
 
Koska nautojen hoitomyönteisyys saattaa olla heikko, pitäisi nautojen käsittelyn perustua vapaaehtoisuuteen ja totuttamiseen. Nautojen opettamiseen pitäisi käyttää riittävästi aikaa. Naudat stressaavat mm. äkillisiä liikkeitä, kovia ääniä ja rutiineista poikkeamista. Kipu lisää naudan kokemaa stressiä, mutta stressiä voi aiheutua myös naudan elinympäristöstä. Kansalliset ohjeet nautojen hyvinvointiin kuvailee selkeästi naudan elinympäristön vähimmäisvaatimukset. Naudalla on oltava vapaus epämukavuudesta, ja sen on voitava esimerkiksi maata pehmeällä alustalla, jolta on helppoa ja mukavaa nousta ylös ja käydä takaisin makuulle. Nauta lepäilee ja märehtii makuullaan, joten makuutilojen pitää olla myös kooltaan riittävät. Eläinmäärän on oltava sopiva ja tilojen sellaisia, että alempiarvoinen nauta ei joudu kokemaan stressiä siitä ettei se pääse väistämään.
 
Tilojen hyvällä suunnittelulla ja toimivuudella voidaan ainakin minimoida ympäristön aiheuttamat stressitekijät naudan elinympäristössä. Ystävällinen karjakko ja naudankäsittely myös madaltavat stressiä ja tutkitusti lisäävät tuotantoa. Turvallisessa ja luonnollisessa kasvuympäristössä elänyt vasikka sietää aikuisena enemmän stressiä.
 
Kansalliset ohjeet nautojen hyvinvointiin: https://www.ett.fi/wp-content/uploads/2019/07/Kansalliset-ohjeet-nautojen-hyvinvointiin.pdf
 
Naudan kokema kipu lisää stressiä ja sen myötä naudan liikkuminen vähenee, syöminen hidastuu tai huononee ja näiden kautta tuottavuus laskee. Kipu mm. nostaa verenpainetta ja sydämen ja keuhkojen työntömäärää. Veren stressihormonipitoisuus nousee ja pitkäaikainen kipu vaikuttaa negatiivisesti lepoon, uneen ja hedelmällisyyteen.
 
Kivun ja stressin tunnistaminen
 
Saaliseläimenä nauta pyrkii piilottamaan kipunsa, mutta kipu on havaittavissa pienistä muutoksista eläimen ilmeessä, olemuksessa ja toiminnassa. On tärkeää oppia tunnistamaan stressitekijöitä ja kipua aiheuttavia tekijöitä sekä lukemaan näitä eläimen antamia stressi- ja kipueleitä.
 
Yleisiä ja tyypillisiä kipueleitä ovat jännittyneet ja/tai taaksepäin painuneet korvat, jännittyneet ja kireän vaikutelman antavat kasvolihakset, silmien yläpuolella olevat juonteet ja poissaolevat tai osittain umpeutuneet silmät. Nauta saattaa seisoskella paikoillaan pitkiä aikoja tekemättä mitään ja saattaa vältellä katsekontaktia. Erinomaiset ohjeet naudan kipueleiden tunnistamiseen löytyvät Merja Nousiaisen OAMKissa tekemästä sähköisestä julisteesta: https://prezi.com/view/erXNEPdF2XgaZKcQ5tmY/
 
Opinnäytetyö naudan kivusta: http://www.oamk.fi/epooki/2020/naudan-kivun-tunnistaminen-digitaalisen-julisteen-avulla/. Opinnäytetyöhön liittyvän esityksen kuvineen löydät osoitteesta: https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/naudan_kipu_8_12_2017_ahh_kuulijoille_valmis.pdf
 
Stressi ja paimentaminen
 
Naudan vireystasoa nostavat esimerkiksi laumadynamiikan muutokset, laumasta eroon joutuminen, (minkä??) epäsäännöllisyys, vieras ympäristö sekä tuntemattomat ja uudet asiat. Jatkuva korkea vireystaso lisää stressihormonien tuotantoa ja kuten todettu, pitkäaikainen stressi heikentää tuotosta. Paimennuskilpailuissa ja treenitilanteissa koirien ja hevosten kanssa naudat saattavat kohdata edellämainittuja asioita. Sen takia onkin todella tärkeää minimoida kaikki ne stressitekijät, jotka on mahdollista minimoida, ja valikoida käyttötarkoitukseen soveltuvat eläimet esimerkiksi luonnearvioinnin avulla.
 
Paimennuskokeisiin, -kilpailuihin ja -harjoituksiin voi liittyä myös suoranaista pelkoa. Pelko myös tarttuu yksilöstä ja eläinlajista toiseen, joten on tärkeää että ainakin toinen käytettävistä eläinlajeista ja osa yksilöistä on tottunut paimennukseen eikä pelkää. Uusien hevosten siedätys pitäisi tehdä hevosiin tottuneiden nautojen kanssa, ja ensikertalaisia nautoja tulisi paimentaa vain kokeneilla hevosilla ja koirilla. Naudan selkeimmät pelkoreaktiot ovat hännän vispaus ja löysä sonta. Pelkäävää eläintä ei saa koskaan rankaista, koska tilanne vain pahenee.
 
Stressaantunut eläin voi olla paimennettaessa vaarallinen, koska sen liikeratoja voi olla vaikeaa ennakoida ja se voi toimia epätyypillisesti. Se voi myös tartuttaa pelkoa muihin nautoihin stressihormonin välityksellä. Naudoilta kuluu 20-30 minuuttia pelottavasta tilanteesta rauhoittumiseen. Naudoilla on yksilöllinen stressinsietokyky, joten koetilanteissa karjasta kannattaa erottaa pois kaikkein stressaantuneimmat eläimet kuitenkin niin, että niille jää varikolle kuitenkin pieni lauma.
 
Stressaantunut nauta tai naudat kulkevat porukassa kuolavana roikkuen, pitävät häntäänsä normaalia enemmän koholla ja porukassa nostelevat päätään ylös. Pään nostaminen tarkoittaa sitä, että tilaa on liian vähän ja hetkellisesti treenitilanteessa erotteluhäkissä näin voikin käydä. Silloin on tärkeää huomata tilanne ja vähentää yksilöitä ahtaassa tilassa.
 
Nautojen oma hierarkiakin tulee ottaa huomioon. Pienessä erotteluhäkissä voi tapahtua nopeasti puskemista aitoja vasten kun alempiarvoinen nauta ei pääsekään karkuun. Treenitilanteissa näillä naudoilla tulee aina olla pakoreitti, joten on tärkeää laittaa muistiin tällainen käytös ja pitää mielessä, mitä nautoja voi erotella yhdessä ja mitä taas ei.
 
Naudan luonnearviointiin ja muuhun naudankäsittelyyn löytyy erinomainen diasarja InnoNauta-hankkeelta:
https://docplayer.fi/6487944-Naudan-kayttaytyminen-ja-kasittely-innonauta-koulutuspaiva-maiju-pesonen-innonauta-hankkeet.html
 
Ohjeet nautavarikolle ja kisajärjestäjille
Naudoilla on kaikki kunnossa kun:
• naudat ovat virkeitä ja liikkuvat vaivatta
• ne syövät ja juovat hyvin
• märehtivät
• nukkuvat makuullaan
• leikkivät
• huoltavat toisiaan
• suhtautuvat kiinnostuksella hoitajiinsa
 
Näistä merkeistä voi tunnistaa negatiivisesti stressaantuneen eläimen:
• nauta tai naudat säpsähtelevät
• esiintyy puskemista, astumista, tappelua ja päiden nostelua
• kuolaamista ja/tai läähättämistä
• kuopimista, pään heiluttelua, peruuttamista valehyökkäykseen
• ripulointia
• tyhjä pötsi
• väsyneen oloinen eläin, joka seisoskelee tai makailee vain