Karjan vaatimat olosuhteet

 

Eläinsuojelulaki määrittelee raamit, joiden mukaan karjakurssilla tai kilpailupaikalla on järjestettävä karjalle asianmukaiset olosuhteet. 

Tähän on koottu niitä asioita, joita tulee huomioida karjanhoidon ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Hyvinvoiva tuotantoeläin on kaiken toiminnan keskiössä.

Muista, että voit aina järjestää olot paremmin, kuin mitä asetus määrää, sillä se on minimivaatimus.

 

Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta antaa aina viimeisimmän tiedon siitä, mitä olosuhteita karjan kanssa on huomioitava:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100592

 

Nautojen merkitseminen ja rekisteröinti:

Kaikkien nautojen pitäjien on rekisteröidyttävä. Myös pitopaikat, joissa eläimiä pidetään esim. karjakurssi- ja  kilpailupaikka, on rekisteröitävä. Lisäksi naudat on merkittävä asianmukaisesti.

Eläintenpitäjärekisteriin ilmoitetaan eläinten pitopaikat ja eläintenpidon aloitus ja lopetus tällaisessa pitopaikassa. Eläintenpidon ja pitopaikan rekisteröimisen voi tehdä myös oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle paperilomakkeella.. 

Lisää tietoa merkitsemisestä ja rekisteröinnistä löytyy eviran nettisivuilta:

 www.evira.fi > Eläimet > Eläinsuojelu ja eläinten pito > Merkitseminen ja rekisteröinti > Nautaeläimet 

 

Tila ja laidun vaatimukset:

Karjalla on oltava riittävästi tilaa. Naudat on voitava hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Pitopaikan on oltava suojaava sääoloja vastaan ja maapohjan soveltuva karjalle. Nautojen olisi hyvä päästä itse siirtymään suojaan esimerkiksi sateelta ja auringon paisteelta. Pitopaikan olisi hyvä olla valoisa, puhdas sekä turvallinen. Sen on otettava huomioon naudan luontaiset tarpeet. Jos eläimet nostelevat päitään, esiintyy puskemista tai selkään hyppäämistä, tilat ovat liian ahtaat.

Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua. Naudat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)). Karjakurssilla ja kilpailupaikalla on syytä muistuttaa asiasta myös yleisöä. Huutaminen paineistaa turhaan nautoja.

Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava naudoille sopivasta materiaalista  tehty ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa, jotta estetään eläinten vahingoittuminen ja karkaaminen. Sähköistetyt aidat eivät saa aiheuttaa naudoille tarpeetonta kärsimystä.

Karkaamisen riski on minimoitava ja on mietittävä etukäteen suunnitelma karkaamisen varalle. 

Lepo:

Nautojen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja nousta makuulta luonnollisella tavalla. Makuupaikan on oltava suojaisa ja kuivitettu. Kuivikkeita on vaihdettava tai lisättävä tarpeeksi usein ja huolehdittava siitä, että makuualue pysyy riittävän kuivana ja puhtaana.

Kulkuväylät:

Nautojen kulkukäytävien ja jaloittelualueiden on oltava mitoitettu riittävän tilaviksi, jotta ehkäistään sosiaalisesta arvojärjestyksestä aiheutuvien käyttäytymisongelmien syntymistä.

Ulkotarhan sekä eläinsuojasta ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava naudoille turvallisia kulkea ja sellaisia, että eläimet eivät tarpeettomasti likaannu minään vuodenaikana.

Tarhan tai laitumen sekä kulkuväylien maapohjan on oltava sellainen, että naudat eivät vahingoita itseään. Kulkuväyliä suunniteltaessa on hyvä huomioida, että naudat liikkuvat mieluiten hämärästä kohti valoa, eikä toisin päin. Naudat liikkuvat mielellään kaarevia reittejä, joissa on loogista kulkea haluttuun suuntaan. Liian ahtaat tilat, tiukat kulmat tai pimeät reitit hankaloittavat nautojen liikettä haluttuun suuntaan. Erilaiset suppilomalliset reitit aiheuttavat helposti ”takaisin virtausta”, kaarevat U-malliset reitit kannustavat nautoja liikkumaan ja helpottavat paineen asettamista oikeaan suuntaan. Huomaa, että naudat pyrkivät usein palaamaan sinne, mistä ovat lähteneet.Naudat näkevät hyvin värit ja pinnan tummuusasteen vaihtelut, joten ne voivat aristaa lattioiden ja seinien värien muutoksia. Lattian pintamateriaalin muutokset tai maassa olevat varjot voivat näyttää niistä esteiltä. Pohja ei tietenkään saa olla liukas, koska nauta villiintyy helposti, jos se on vaarassa menettää tasapainonsa.

 

 

Ruokinta:

Jos rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, varikolla olevien kaikkien nautojen on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti.  

Sopivan rehun valinnassa karjan omistaja auttaa mielellään.  

Kisakäyttö sekä kurssilla liikkuminen lisää nautojen energiantarvetta. Ennen käyttöä naudat on hyvä syöttää kunnolla, jotta ne eivät kentällä jumita ja mieti syömistä, tunge päätä elementtien välistä ruohon toivossa  jne.

 

Juominen:       

Varikolla on oltava naudoille riittävästi juomapaikkoja. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Yli 10 naudan ryhmää kohden juoma-astioita tai juottolaitteita on kuitenkin oltava vähintään kaksi.

 

Karjapaimenen omat suositukset hyvälle varikolle:

Olisi paras, jos varikon voisi rakentaa mahdollisimman laidunmaiseksi tai laitumelle, josta on turvallinen kulku kurssi- tai kisakentälle. Pihattoja kannattaa hyödyntää varikoiden rakentamisessa, jos sellaisia on käytettävissä.

On otettava huomioon, että laumoja voi olla yhdeltä tilalta tai useammalta tilalta. Eri tiloilta tulleita nautoja ei kannata yhdistää samalle varikolle. Varikoita voi joutua ”perustamaan” useampia. Laumojen yhdistäminen lisää nautojen stressiä ja kasvattaa tautiriskiä. Mikäli laumoja kuitenkin päädytään yhdistämään, esimerkiksi koko kesän kestävää toimintaa varten, on varmistuttava siitä, että varikolla on riittävästi tilaa eläimillä väistää toisiaan.On myös varmistettava, että järjestely sopii karjan omistajalle.

Varikon on hyvä olla eristetty ulkopuolisilta ihmisiltä. Vierailijoiden ei pitäisi päästä koskettamaan eläimiä tai heittämään niiden aitaukseen mitään makupaloja tms. mikä voi olla eläimille haitallista. Myös kurssilaisten ja kisaajien on hyvä välttää eläinten turhaa koskettelua. Varikko on syytä sijoittaa paikkaan, jossa eläimillä on oma rauha, näkösuoja sekä melusuoja kurssipaikan tai kisa-areenan suuntaan.

On tärkeää miettiä etukäteen, miten varikolla järjestetään sairaiden eläinten olosuhteet. Jos vaikka joku nauta ontuu eikä sitä voi ottaa mukaan toimintaan. Tällöin on syytä jättää varikolle myös joku kaveri. Tai jos sattuu jotain sellaista, että on tarvetta järjestää sairaskarsina ja kipeä eläin täytyykin eristää. Kannattaa miettiä myös mahdollisuus kuljettaa sairas nauta pois, mikäli tilanne sitä vaatii.  Sairas eläin (esim ontuva) on hyvä merkitä, mikäli se kulkee muun lauman seassa, jotta sitä on helpompi seurata ja hoitaa.

Tilaisuuden luonteesta riippuen voidaan rakentaa hyvinkin erilaisia varikoita. Jos karja on käytössä koko kesän on rakennettava varikko erilainen kuin sellainen johon karja tuodaan vaikka viikonloppua varten kurssille. Vältä kuitenkin kaikissa tapauksissa jyrkkien kulmien rakentamista aitauksiin, jotta niihin ei ahdisteta ketään.

Kannattaa myös miettiä huolella huollon toimivuus. Varikolle pitää päästä ajamaan helposti traktorilla tai vähintään mönkijällä ilman karjan karkaamisriskiä. Sen on oltava myös ihmisille turvallinen.  

Varikolle voi miettiä valmiiksi paikat ja rakentaa tarvittavat kujat sekä aitaukset eläinten erottelua, numerointia, pois lastaamista  jne varten.

 

Lukusuositus: Humaine Livestock Handling, Temple Grandin  → Tästä kirjasta löytyy paljon erilaisia hyviä tapoja rakentaa varikoita.

 

Ajantasaisen tiedon liittyen Lampaiden tilavaatimuksiin löydät Finlexin sivuilta: Valtioneuvoston asetus Lampaiden suojelusta, https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100587.

 

Tärkeää huomioida lampaiden varikon suunnittelussa ja toteutuksessa:

 

Varaa riittävä määrä tilaa suhteessa lampaiden määrään. Aitamateriaalien ja maapohjan tulee olla kestävät ja lampaille turvalliset.

 

Lampaiden pitoon liittyvät laitteet ja välineet sekä heinä- ja muut ruokintatelineet ja ruokintahäkit on rakennettava ja asennettava siten, että ne ovat kaikkien lampaiden ulottuvilla eivätkä aiheuta niille vahingoittumisen vaaraa.

Lampaiden pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 30 lampaan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on sijoitettava lampaiden pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien lampaiden ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Jos käytetään automaattisia juotto- ja ruokintalaitteita, lampaat on totutettava niiden käyttämiseen.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä ja haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lampaat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

​